että tunnen itseni onnellisemmaksi jätettyäni mieheni tissuttelemaan sukulaistensa kanssa toisaalle, kuin että olisin saanut hänet mukaani.Tunnen oloni jopa helpottuneeksi; hiljaisuus ilman typeriä jaarituksia tuntuu miltei lomalta. Luin tänään josstain että rakkauden tietää loppuneen, kun toisen nassutus syödessä raivostuttaa. Tiedä tuota, mutta mietin kyllä, missä mennään kun erossa olo tuntuu paremmalta kuin yhdessäolo... ihanaa kun ei tarvitse viihdyttää toista.

Olenko jalo ihminen ja ihana nainen, kun vapautan mieheni rilluttelemaan ilman syyllistämistä vaiko vain itsekäs. Mahtavaa, että kaksi näennnäisesti noin toisistaan kaukana olevaa vaikutinta voivat toimia yhtä aikaa!!

Matkalla kotiin oli vielä epätodellinen kuutamo. Hiljainen sekin, vaikka niin julkealla tavalla talvista yöpimeyttä häiritseekin.

niin vähän on lopulta kaikesta sanottavaa.