niin pitkään olen ollut kirjoittamatta, että täytyy oikein ihmetellä miten olen selvinnyt. Ehkä olen puhunut sen sijaan. 36 vuotta nyt. Ja tätä hiljaisuutta on kestänyt noin 12 vuotta.

Olen jo kauan sitten tiennyt että kirjoittamalla saan asiat selkiintymään, järjestykseen ja mittakaavaan. Puhumalla järjestys jää puuttumaan ja helposti puhumalla purkaantumisen jälkeen tulee myös ylenannon tunne, katumus tai häpeä. Ei oikein tiedä tuliko sanottua liikaa ja väärälle ihmiselle. Ja väärässä mittakaavassa. Kirjoittamalla voi sanoa, että tapan sen perkeleen, mutta ääneen sanottuna se voi olla liikaa.

eläköön läppärit ja langaton verkko ja blogi. Ehkä pääsen takaisin tähän vuodatukseen jälleen.